Kun suunnittelen kilpa-aerobiccareiden fysiikkatreenejä, oli kyseessä voima- tai notkeustason parantaminen, käyn mielessäni läpi ihmisvartalon päästä varpaisiin. Näin tulee tarkistettua, että koko kroppa on treenin sisällössä huomioitu. Ja kun oikein tsemppaan, muistan näin sisällyttää myös mielen hyvinvoinnin huomioinnin treenin toteutukseen.
Tässä samalla ajatuksella muistisääntö organisaation osaamisen kehittämisen suunnitteluun:
Korvasta korvaan
Mitä oppimistilanteessa tapahtuu korvien välissä? Miten ajattelumme muuttuu? Tiedostammeko ajattelun muutosta? Onko oppimiseen sisällytetty oman kehittymisen arviointia?
Suusta suuhun
Miten rakennamme yhteistä ymmärrystä ja vuorovaikutustamme? Onko meillä tilaa ja aikaa keskustella kehittymisestämme? Miten puhumme toisistamme ja yhteisestä uudistumisesta? Muistammeko osoittaa myötätuntoa ja hymyä itseämme ja toisiamme kohtaan tunnistaessamme kehitystarpeemme?
Kädestä käteen
Tartummeko toimeen vai jäävätkö uudet tekemisen tavat vain aikomusten tasolle? Miten tuemme toisiamme uuden äärellä? Tarjoammeko auttavaa kättä? Muodostaako työyhteisömme katkeamattoman ketjun vai jätämmekö paikkoja sooloilulle? Arvioimmeko yhdessä kättemme jälkeä?
Jalasta jalkaan
Hakeudummeko oppimaan verkostoissa? Asiakkaiden kanssa? Moniammatillisesti? Eri elämänpiireistä tulevien henkilöiden kanssa? Pysymmekö liikkeessä ja huomioimmeko, että samaan virtaan voi astua vain kerran?
Ja eikun sopivaa viikko- ja kausirytmitystä suunnittelemaan!
Valmennusterveisin,
Krista Mikkonen
Kilpa-aerobicin valmennuksesta nauttiva organisaatiokonsultti